Elämän Suuntoa etsimässä

 TheraFish C&R Challengea edeltävänä iltana olin laiturissa siivoilemassa lauttaa. Lautan ja laiturin välissä on n. 15 cm tyhjä väli. Nostin pyörätuolin ramppia lautasta laiturille kun jotain molskahti veteen. Ei perkule, kello! Sinne meni… Melko arvokas, vielä lahjaksi saatu ja siksi tunnearvoakin. Mittasin siimalla syvyyden joka oli n. 3,5 metriä. Pehmeä mutapohja, ei toivoakaan löytää itse sukeltamalla. Hain kaverilta järeän magneetin jonka sidoin siimaan ja yritin tunnin verran töpsytellä pohjaa löytämättä muuta kuin yhden rautanaulan. Tämän jälkeen epätoivoissani teippasin vielä haavin varren jatkoksi puoshaan, jolla kellon löytämisen sijaan oletettavasti hautasin sitä vielä syvemmälle mutaan.

Naapuriveneen omistaja katseli touhujani ja huikkasi että kannattaa kokeilla pelastuslaitoksen poikia avuksi. Olivat löytäneet jokin aika sitten hänen kaverinsa järveen tipahtaneet silmälasit. Ajattelin mielessäni että no miksipä ei, ehkä pelastuslaitoksen pojilla on parempaakin tekemistä, mutta voihan sitä kokeilla… Lähdin nukkumaan. Meni sunnuntain kisapäivä ja tuli maanantai. Töissä ruokatauolla etsin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen puhelinnumeron ja rimpautin. Yhdisti päivystävälle palomestarille ja esitin hänelle asiani. Palomestari sanoi että soitappa puolen tunnin päästä uudestaan, pojat lähti juuri sukellusharjoituksiin. Suljettiin puhelimet.

Ehdin jatkaa töitä noin 10 minuuttia kunnes tuli soitto takaisin. ”Pääsetkö sinne laiturille nyt? Pojat on siellä aallonmurtajalla treenaamassa.” Koska työpäivä sen salli, olin laiturilla alle 10 minuutissa. Veteen heitetyt puntit oli juuri löydetty kun saavuin, laitteiden vaihto seuraavalle sukeltajalle ja aloitettiin. Vaikka putoamispaikka oli hyvin tarkka, niin pohjasta ei 40 minuutin aikana löytynyt kuulemma simpukoiden lisäksi kuin ruuvimeisseli, kaljatölkkejä ja Nokian 3110 kännykkä. Ei vissiin ollut kuitenkaan enää virta päällä?

 

 

Ajattelin tuossa vaiheessa että noh, olkoon, ei voi mitään. Palomiesten ”nokka” sanoi että annetaan tasaantua pari päivää, sitten on uusi reeni. He voivat ottaa kellon punttien lisäksi jonkinlaiseksi harjoituskohteeksi. Olin kovin kiitollinen.

Meni maanantai, tiistai, keskiviikko, tuli torstai. Kesken työpäivän tuli soitto että kello on löytynyt, on noudettavissa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta Lohjan paloasemalta. Sinne sitten lumpio suorana hakemaan! Vaihtariksi vein 3 pakettia Aino-jäätelöä, se kun kuulemma on sellaista joka maistuu kaikille. 🙂
Suunto Alpha Traverse oli löydettäessä päällä ja täydessä toimintakunnossa. 5 päivän järvenpohjassa olon aikana virtaa kulunut 1 tolppa. Remmin tappi oli katkennut nostotilanteessa, joka aiheutti irtoamisen ja putoamisen. Tuossa kello nyt lepää pöydällä, toistaiseksi putsaamatta, lataamatta, odotellen remmin korjausta. Yhä enemmän tunnearvoa keränneenä. Vahva suositus kyseiselle laitteelle!

 

Kiitos Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselle. Rennon jämäkkää toimintaa ja todellista asiakaspalvelua! Näihin kavereihin voi takuuvarmasti luottaa suuremmankin hädän ollessa kyseessä.

 

Esa

You may also like

Leave a comment